Käsintehtyjä laseja Saariston lasifabriikilta
Saariston lasifabriikki, pieni lasinpuhaltamomme, on avannut ovensa kesällä 2018 saaristokunta Kustavissa. Toiminta sopii tietenkin kuin hillo leivän päälle Kustavin käsityökylän toimintaan, mutta mistä ihmeestä tällainen ajatus oikein syntyi? Monesti puhutaan siitä että Suomessa ei enää kannata käsin tuotantoa tehdä, oli sitten kyse vaatteista, keramiikasta tai nyt vaikkapa lasista. No siinäkin on varmasti totuutta mukana, mutta tätä päätöstä ei nyt sitten tehtykään pelkällä järjellä…
Juttu meni niin että isäni Jussi, joka on 80-luvulta asti tehnyt lasia ja keramiikkaa Ahvenanmaalla (Jussis Keramik), on saavuttanut kunnioitettavan 74 vuoden iän, ja sehän on tietysti ihan passeli aika yrittäjän jäädä eläkkeelle. 🙂 Hänellä oli herännyt ajatus siitä että lasinvalmistus sopisi tänne meille Kustaviin, mikä oli tietysti täysin totta. Itse jouduin sulattelemaan asiaa jonkin verran, kun tuntui että oma aika kynttiläpajan ja myymälän, sekä uuden verkkokaupan kanssa oli jo kortilla. Toisaalta ajatus siitä että isäni elämäntyö ja hänen upeiden lasituotteidensa valmistus vain yht’äkkiä loppuisi, tuntui pahalta. Keväällä 2018 oltiin siis isojen ratkaisujen äärellä.
Jussi dreijaa, kuva 90-luvulta.
Keltaisia viinilaseja Jussilta Ahvenanmaalta.
Mainosjuliste Jussilta muutamien vuosien takaa 🙂
Olen kaiketi aina tehnyt asioita hieman erilailla kuin monet, ja monia päätöksiä on tullut tehtyä ihan fiilispohjalta. Olin jo vuosia sitten ollut risteyskohdassa elämässäni, kun jatkoimme siskoni Essin kanssa äitini ja isäpuoleni yritystä Kustavin Savipajaa ja käsityökylää. Tällöin tilanne oli erilainen, heidän poismenonsa liian varhain täältä maalliselta taipaleelta laittoi meidät siskokset tekemään ratkaisuja. Mutta nyt olin tilanteessa jossa isäni kanssa pääsimme yhdessä juttelemaan jatkosta. Niinhän siinä sitten kävi että päätimme ryhtyä siirtämään tuotantoa Maarianhaminasta Kustaviin. Otin luurin käteen ja aloin etsiä urakoitsijaa rakennukselle…
Tästä lähti, Kustavilainen Timo Urpo teki rakennuksen pohjatyöt toukokuun puolivälissä.
Ilpo Engdahlin rakennusliike teki upean suorituksen kesän kiireiden alla, iso kiitos heille! Kiitos myös Sähkö Se-Vin porukoille, ilman heitä meillä ei varmaan vieläkään olisi sähköä 😀
Kesäkuun puolivälissä näytti jo tältä! Ihan näin suoraviivaisesti rakentaminen ei edennyt tietenkään, ja välillä tuntui että seuraan sivusta jotain jännitysnäytelmää, jossa esim. joka toinen viikko sahköt ovat tulossa tontille, ja joka toinen viikko saan ilmoituksen että ne tulevat syksyllä. Mutta vaikeuksien kautta voittoon!
Paula Pääkkönen on hyttimme toinen lasinpuhaltaja. Hän on valmistunut vuodenvaihteessa Nuutajärven lasikoulusta, ja oli jo Jussilla töissä aikaisemmin. Paulan juttuja pääsee näkemään esim. Instagramin puolella tilillä Pau_ladesign.
Meillä oli mahtava tuuri kun saimme aloitusviikolle Paulan kaveriksi Jaakko Liikasen, joka on yksi Suomen huippupuhaltajia. Ja sen lisäksi aivan superihana tyyppi. Jaska <3
Aloitimme tekemällä pieniä lasipalloja kesän värein!
Saimme tiimiimme mestaripuhaltajan, joka kiertelee pitkin maailmaa valikoiduissa paikoissa. Jan Vyskocil tuli meille Kustaviin suoraan Hong Kongin sykkeestä. Hieman oli ensin (positiivista) shokkia ilmassa, kun hän tupsahti tänne meille keskelle kesäistä saaristomaisemaa.
Pallot olivat yksi suosikkituotteista!
Kesän lopulla saatiin kilistellä Janin ja Paulan tekemillä laseilla!
Muistelen kesää 2018 kaihoten… Isoja uusia tuulia lasihytin pyörittämisen tiimoilta, aivan supermahtava tiimi kanssani (Lore, Paula, Piia, Hanna, Somaya, Umayma, Jaska ja Jan)… Unohtamatta tietenkään isääni, jonka ansiosta meillä nyt täällä lasia tehdään! Pidettiin myymälää auki kolme kuukautta joka päivä aamusta iltaan, tehtiin lasia ja kynttilää ja saatiin palvella ihania kesälomalaisia <3 Ja ne helteet… Huh huh!
Kiitollisuudella,
Pia